Mitä kuuluu? 290 päivää myöhemmin.

Vähän vajaa 10 kuukautta alkoholitonta elämää takana, ja tämä on ollut melko katseita avartava kokemus. Olen oppinut itsestäni ja suhtautumisestani elämään, ja olen myös terapian ja ADHD tutkimusten kautta oppinut ymmärtämään minkä vuoksi olen koko ikäni hoitanut asioita alkoholin avulla. Olen oppinut myös muista ja muiden suhtautumisesta sekä minuun että alkoholiin. Paljon keskusteluista nousee esiin myös ihmisten suhtautuminen omaan alkoholin käyttöönsä.

Blogin avaaminen oli hyvinkin tarpeellinen kokemus itselle sen vuoksi, että kirjoittaminen on aina auttanut minua käsittelemään asioita. Se auttoi minua myös ymmärtämään, miten tärkeää näistä asioista on puhua ääneen, koska ihmisten suhtautuminen jopa raitistumiseen ja siitä puhumiseen voi olla hyvin rajoittunut ja vastareaktio voi olla jopa hyökkäävä. Se johtuu varmasti aiheen jossain määrin vieraudesta, mutta myös tuttuudesta. Alkoholi on kuitenkin osa suurimman osan ihmisten arkea, ja jos joku melko tavallisen näköistä elämää elävä tulee ongelman kanssa esiin, se voi aiheuttaa epämiellyttäviä tunteita. Olo saattaa olla huijattu ja pettynyt, joku saattaa ajatella asiaa oman käyttönsä kautta. Niin tai näin, stigmaa on tärkeää purkaa ja on hyvä ymmärtää se, että jokainen alkoholia käyttävä ei ole ongelmainen, vaikka joskus tekisikin mieli vetää perseet.

Kesällä otin ihan tarkoituksella vähän etäisyyttä tähän aiheeseen, koska vaikka asioista puhuminen auttaa, sekin voi mennä joskus yli. Käsittelen paljon asioita jo terapiassa, ja niin paljon kun se auttaakin, niin loputtomiin joidenkin asioiden vatvominen ei tee hyvää. Tämän vuoden aikana on ollut monia vaikeitakin hetkiä, jolloin tosiaan on mieli tehnyt vetää ne perseet. Itseni kohdalla se ei ole hyvä asia ja pidän sitä edelleen merkkinä ongelmaisesta suhtautumisesta tilanteisiin joka tunteen aiheuttaa. Olen nähnyt parhaaksi olla niin kauan ilman alkoa, kun oma suhtautumiseni siihen ei ole kunnossa. Se voi olla että se kestää lopun elämää, voi olla että ei.

Juomisen lopettamisen jälkeen elämässä on kuitenkin tapahtunut paljon ja pelkästään hyviä asioita!

• Heti ensimmäisenä ostin unelmieni auton, johon rahaa menee kuukaudessa vähemmän kuin ennen meni alkoholiin.
• Pääsin töissä hakemaani erittäin mielenkiintoiseen tulevaisuudentutkimukseen liittyvään työryhmään sekä sain päätyökseni erään hyvän hakemani määräaikaisuuden.
• Löysin mielenkiintoisen ylemmän korkeakoulututkinnon johon jaksoin lukea ja hakea keväällä, ja PÄÄSIN SISÄÄN KOULUUN!
• Jaksoin kesällä bilettää festareilla ihan eri tavalla selvinpäin ja ilman darraa 🙂
• Syksyn tullen jäin osittaiselle opintovapaalle, elämä on harrastuksia ja opiskelua täynnä ja en kyllä jaksaisi tätä pätkääkään jos viikonloput menisi edelleen tissutellessa ja baareillessa.
• En silti ole jättänyt bilettämistä täysin väliin, olen löytänyt ymmärtäväisiä ihmisiä elämääni ja kaikki on aika kivasti 🙂
  

Opiskelen tosiaan nyt ylempää korkeakoulututkintoa liiketaloudessa, pääaineena ”Päätöksenteon ilmiöt ja valintamuotoilu johtamisessa”. Vapaasti valittaviin opintoihin sisällytän tulevaisuudentutkimuksen opintoja. Tutkinnossa opiskellaan ihmisten käytökseen ja päätöksiin vaikuttavia vinoumia ja heurestiikkoja, ja mietitään miten organisaatioita voisi auttaa tekemään parempia päätöksiä ja valintoja. Ihan super mielenkiintoista!

Blogi taitaa tällä hetkellä hakea vähän suuntaa, voi olla että kirjoitukset pysyvätkin nyt vähän harvempina, koska kaikki vapaa-aika menee kieltämättä opiskeluiden ja harrastusten parissa. Opiskelen tässä samalla vielä musiikin perustutkintoakin, mutta lasken sen enemmänkin harrastukseksi, vaikka kyllähän siitäkin tutkintotodistuksen saa 🙂

Kuitenkin asia mistä pitäisi puhua enemmän, on neuroepätyypillisten itse lääkitseminen alkoholilla. Se on huomattavan yleistä, eikä ihmiset edes itse välttämättä tajua sitä, koska ei välttämättä ymmärrä olevansa nepsy. Asiaa ei auta sekään, että alkoholin käytön lisäksi myös neuroepätyypillisyys on aika stigmatisoitua ja vähäteltyä. Mutta se on aihe toiselle päivälle 🙂

Kivaa syksyä kaikille, peace and love <3