Häipyykö kaverit kun lopettaa alkoholin juomisen?

No ei ainakaan pitäisi häipyä. Tai jos häipyy, niin ehkä sellaisen kaveruuden määräaika on tullut täyteen? Multakin kysyttiin tässä yksi päivä, että onko mun kaikki kaverit nyt hylänneet mut, kun en ole juonut. Ei, ei todellakaan ole. Ei yksikään <3

Kysymykseen sisältyy jännä olettamus siitä, että kun paljon alkoholia käyttävissä ympyröissä elämä pyörii siinä alkoholin ympärillä ja joku päättää lopettaa, niin hänestä tulee jotenkin hylkiö ja hänet suljetaan porukasta jostain syystä, ehkä siitä että hän ”on muuttunut”. Mä olen kuitenkin saanut omat kaverini ihan muista kuvioista, enkä koe että yksikään mun parhaista ystävyyksistä perustuisi millään tavalla alkoholille. Toki juominen on ollut osa vapaa-aikaa ja tapaamisia, mutta silti, kyllä mä aika usein muutakin mun kavereiden kanssa teen. Mä olen aina ollut vähän sellainen, että huolehdin ihan liikaa siitä mitä muut musta ajattelevat. Tämän ajatusmallin muuttaminen on ollut iso projekti, ja siitä pois oppiminen on vaatinut vuosien harjoittelua, eikä se ole vieläkään ihan sillä tasolla kun haluaisin. Joka tapauksessa sen jälkeen kun lopetin juomisen, olen pystynyt ottamaan omassa ”kuinka olla kiinnostumatta paskaakaan” -asenteessa isoja harppauksia eteenpäin. Olen vihdoin ratissa omassa elämässäni ja pystyn ohjaamaan sen kurssia sinne minne haluan.

Mun kaverit ovat suurimmaksi osaksi tunteneet mut niin, että olen kiltti ja teen yleensä ihmisten hyväksi asioita ihan pyyteettömästi, tuskin koskaan sanon ei, ja lähden aina myös bilettämään kun pyydetään. Vaikka olisinkin suunnitellut, että tänä viikonloppuna en tee yhtään mitään enkä lähde minnekään, niin puhelimen ei tarvitse edes ehtiä soimaan kun olen vastannut jo myöntävästi ensimmäiseen viinikutsuun. Tämä kieltämättä vähän huoletti, että miten ihmiset suhtautuu jos alan sanomaan ei. Pyydetäänköhän mua enää ikinä mihinkään? Ehkä mua pidetään tylsänä kun en juo, tai kuvitteleekohan mun kaverit että en halua lähteä enää mihinkään? Onneksi mut on kuitenkin siunattu ihanilla ystävillä, enkä saisi aliarvioida heitä näin typerästi.

Alkuun mä kuitenkin itse koin, että tarvitsin vähän etäisyyttä kaikesta ja kaikista. En käynyt varmaan pariin kuukauteen missään kenenkään kanssa, koska alkoholi oli kuitenkin ollut niin vahvasti osa vapaa-aikaa ja tarvitsin selkeän irtioton siitä. Eikä mua kieltämättä ihan hirveästi edes kiinnostanut kenenkään muun kuin oma seura, jotenkin vaan tarvitsin sen irtioton vähän kaikesta. Omat kaverit ovat kaikki suhtautuneet tähän mennessä juomattomuuteni niin kuin aikuiset ihmiset suhtautuu toisen aikuisen ihmisen päätökseen tehdä jotain elämällään, eli ihan normaalisti ja ilman mitään isompia numeroita. Kaikki ovat myös olleet tosi kannustavia ja ymmärtäväisiä kun olen puhunut asiasta.

Kaikkein mielenkiintoisin havainto muissa ihmisissä tässä omassa projektissa on ollut ihmisten reaktiot ja suhtautuminen. Ihmiset ovat uteliaita ja kyselevät tosi paljon miten menee, ja mun mielestä se on kiva että mun kokemukset ja havainnot kiinnostaa! Samaan hengenvetoon suurin osa alkaa selittelemään omaa juomistaan tai juomattomuuttaan. Olen kuullut tässä neljän kuukauden aikana aika monta selitystä siitä miksi ja milloin joku juo tai miksi ei juo. Eikä siinä siis mitään pahaa ole, mä kuuntelen ja keskustelen tästä aiheesta oikein mielelläni. Havainto siitä, että ihmiset alkavat selittelemään omaa alkoholinkäyttöään on ollut tosi mielenkiintoinen, ja samaan aikaan hyvällä tavalla huvittava, koska huomasin että lähes kaikki tekee sitä. Varmasti jonkun toisen juomisen lopettaminen ja näinkin julkisesti aiheesta puhuminen pistää väkisin miettimään omaa käyttöä, vaikka siinä ei mitään ongelmaa olisikaan. Ja tunnistan sen itsessäni, että kun joku on selvinpäin, niin tekee mieli alkaa kyselemään syitä ja samalla tekee mieli alkaa perustelemaan omaakin juomistaan. Varmaan tässä on taustalla joku kulttuurillinenkin juttu, koska Suomessa alkoholikulttuuri on niin vahva, että on hyvin erikoista jos alkoholia käyttävässä seurueessa onkin joku kuka ei juo.

Juomisen lopettamisen jälkeen mun silmät ovat enemmän avautuneet siihen, ketä ja mitä oikeasti tarvitsen elämääni. Tiedän ja tiesin kyllä jo ennen tätä, ketkä ovat ne mun elämän parhaat tyypit, ja eikä mulla ole ollut epäilystäkään siitä ettenkö lopulta saisi heiltä kaikilta tukea. Mun elämässä on myös joitain uusia ihmisiä, enkä tiedä olisinko bondannut heidän kanssaan enemmän jos olisin jatkanut entiseen malliin. Olen myös keskittynyt asioihin jotka ovat mulle tärkeitä ja harrastan nykyään asioita itseni takia. Jep, olen käyttänyt lukemattomasti aikaa myös jossain harrastuksissa vain miellyttääkseni muita. Ennen saatoin käydä salilla miellyttääkseni jotain muuta, mutta nykyään tiedän, että ei mun siellä tarvi käydä jos ei huvita.

Jos sulla on elämässä ihminen joka ei halua sun olevan just sellainen kuin olet, eikä tue sua sulle tärkeissä päätöksissä, niin sä et tarvitse sellaista ihmistä sun elämään. Ja kyse on ihan kaikesta elämään liittyvästä, kukaan ei tarvitse sellaista ihmistä joka lyttää ja kylvää negatiivisuutta ympärilleen. Jos nyt esimerkiksi päättäisitkin olla käyttämättä alkoholia jonkun aikaa ja joku alkaa sanomaan, että ihan naurettavaa touhua, ethän sä siihen pysty tai alkaa jotenkin vittuilemaan aiheesta jatkuvasti, niin miettisin tällaisen ihmisen ystävyyden aitoutta. Ja taas, sama pätee muissakin elämän asioissa.

Mä uskon kyllä, että kaikki ihmiset tulee elämiimme jonkun tarkoituksen takia, ja jokaisesta ihmissuhteesta me opitaan jotain, mutta kaikkien ei ole välttämättä tarkoitettu jäävän. Kaikki ketkä ovat tai ovat olleet elämissämme tulevat siihen jonkun tarkoituksen vuoksi, täyttämään jotain tarvetta. Ehkä opimme heiltä jotain tai he auttavat meitä selviämään jostain asiasta tai me autamme heitä. Joskus tämä tarkoitus tulee täytettyä nopeammin kuin olisi ajatellut, ja on ihan ok että jotkut ihmissuhteet jäävät. Näitä voimme ehkä sitten myöhemmin katsoa taaksepäin ja ymmärtää jonkun ihmisen tarkoituksen vähän paremmin.

Sitten on ne parhaat, ketkä ei lähde kulumallakaan. Heidän tarkoitus on täydentää meitä ihmisinä.