Yhteiskunnan asenteiden vaikutus alkoholin käyttöön

Kulttuurimme pyörii alkoholin ympärillä ja joka viikonloppuna bilettämisestä puhutaan hauskaan sävyyn ja rehvastellen. ”Voi vitsit että meni taas myöhään, onpa darra, onpa morkkis.” Ja tätä pidetään normaalina. Heti jos mainitset, että pidät tällaista käytöstä itsellesi ongelmana, aiheesta tulee tabu. Sinut leimataan sosiaalisissa ympyröissä ongelmajuojaksi, pahimmillaan alkoholistiksi ja tyypiksi joka ei kykene mihinkään, aivan surkeaksi epäonnistujaksi. Samaan aikaan joku jatkaa bilettämistä samaan tahtiin, eikä hän ole yhteiskunnan silmissä ollenkaan samanlainen surkimus kuin se, kuka kehtaa myöntää itselleen, saati muille kokevansa kyseisen käytöksen olevan ongelma. Sitten kun päätät olla juomatta, saat kuulla jatkuvalla syötöllä kysymyksiä siitä, miksi? Naisilta udellaan usein myös raskaudesta. Tämä jaksaa aina vaan hämmästyttää, että tällaisten kysymysten ei vielä nykyäänkään ymmärretä olevan täysin asiattomia.

Suomi on alkoholilla kyllästetty maa ja alkoholinkäyttökulttuuri kulkee meidän kaikkien perimässä. Olen kuullut sanottavan, että traumat ovat ylisukupolvisia, ja kyllä se varmaan pitää paikkansa. Minunkin isovanhemmat ovat eläneet teinivuosiaan sota-aikana ja monien meistä isovanhemmat ovat olleetkin sodissa. Näitä asioita kukakin on käsitellyt mitenkin, mutta terapiasta ja sen merkityksestä tuohon aikaan ei ollut tietoakaan verrattuna nykyaikaan. Kotona traumat lakaistiin mattojen alle ja niitä purettiin ennemmin alkoholiin, väkivaltaan, pettämiseen ja yksinäisyyteen. Jos omat vanhempamme ovat kasvaneet niin, että asioista ei puhuta ja vaikeat asiat on syytä pitää sisällä, ja jos kasvatusmentaliteetteina ovat toimineet ’et ole mies jos itket ja olet heikko koska olet nainen’, niin miten he voisivat kasvattaa omista lapsistaan yhtään sen avoimempia ja itsevarmempia? Moni kyllä viisastuu vanhetessaan, eikä välttämättä toimi ollenkaan kuten omat vanhempansa. Mieti, että oletko koskaan ajatellut itsestäsi missään tilanteessa, että vitsi että muistutan tässä asiassa kyllä ihan omaa vanhempaani? Niinpä. Moni asia on kasvatuksesta kiinni, mutta asioita voi myös muuttaa opettelemalla uutta. Kaikki osaamamme asiat eivät ole niin persoonasta kiinni, kuin kuvittelemme.

90 -luvun laman aikana ahdistusta ja masennusta oli paljon koko yhteiskunnassa ja me milleniaalit olemme lama-ajan kasvatuksen tuloksia. Vuonna 1987 syntyneistä lapsista tehty tutkimus osoittaa, että melkein joka kolmas koko ikäluokasta on kärsinyt mielenterveysongelmista 25 ikävuoteen mennessä. Ja tässä luvussa on tietysti mukana vain ne, keistä on saatu tilastotietoa, eli ketkä ovat jossain vaiheessa olleet hoidon piirissä vuoteen 2013 mennessä. Tällä hetkellä myös yli 30 vuotiaiden, varsinkin naisten ADHD -diagnoosit yleistyvät, mikä tarkoittaa sitä, että iso osa sukupolvesta on kasvanut neuroepätyypillisenä tietämättään. Neuroepätyypillinen kasvaa ja elää miettien, että mikä helvetti mussa on vikana, olenko oikeasti vain näin tyhmä ja osaamaton. Kun ahdistavat ajatukset, lama-ajan kasvuympäristön ja muut yksilöön vaikuttavat asiat pistetään yhteen, on coctail valmis, ja siihen kuuluu helposti loraus alkoholia helpottamaan tunneskaaloja.

Ylipäätään koko maailmassa alkoholikulttuuri on melko sallivaa ja sitä syötetään meille lapsesta asti, mistäs muualta kuin kulttuurista. Musiikki ja tv-sarjat ovat täynnä alkoholia ihannoivaa ja sallivaa käytöstä. Mietipä hetki jotain suosittua tv-sarjaa. Miten siinä käytetään alkoholia? Suosituimmissa amerikkalaisissa sitcom -sarjoissa melkein jokaisessa käytetään alkoholia jatkuvasti. Alkoholin käyttö jokapäiväisissä tilanteissa vaikuttaa olevan normaalia ja hyväksyttyä. Päähenkilö on hyvän näköinen, cool ja hauska. Hänen elämänä ja tyylinsä on tehty ihailtavaksi ja kadehdittavaksi, elämäntyyliin ja sosiaalisiin tilanteisiin kuuluu aina lasillinen viiniä. Viinilasi on kädessä kun syödään lounasta, päivällistä, illallista, kun tulee draamaa ja kun on juhlaa. Missään ei kuitenkaan varsinaisesti näytetä että kuinka paljon todellisuudessa alkoholia tilanteissa kuluu, mutta sitä kuitenkin on koko ajan. Sitä käytetään inspiroitumiseen, komiikan lisäämiseen tilanteisiin ja ylipäätään tunnelmaan luomiseen. Alkoholista on tehty niin arkipäiväistä, että paljon epänormaalimpaa on olla juomatta sitä.

Alkoholin koetaan jossain määrin olevan myös statussymboli. Elämäntyylistä postataan kuvia someen, joka ruokkii jonkun mieltä haluamaan samoja asioita. Eikä elämäntyylistä postaamisessa ole sinänsä mitään vikaa, mutta harmittavan moni kävelee siihen ansaan, jossa viinin tai konjakin lisääminen kuviin kuvitellaan jotenkin nostavan imagoa muiden silmissä.

Alkoholin normalisointi yhteiskunnassa aiheuttaa painetta ja odotuksia alkoholin käytön suhteen. Odotukset ja normalisointi voivat aiheuttaa ongelmia niille, ketkä ovat taipuvaisempia ja alttiimpia käytölle. Normalisointi tuo paineita myös niille, jotka eivät haluaisi osallistua juomiseen, mutta eivät myöskään kestä ihmisten arvostelua juomattomuudesta. Tällaiset paineet voivat johtaa piilotteluun, itseinhoon ja vaikeuksiin käsitellä omia tunteita terveellä tavalla. Sekä normalisoinnin että tuomitsevuuden sijaan, mielestäni alkoholin käyttöön liittyvässä keskustelussa pitäisi keskittyä entistä enemmän käytön taustoihin, syihin ja seurauksiin.