Mistä tietää, että on ongelma alkoholin kanssa?

Mikä on alkoholiongelma? Kun ihminen sanoo, että on ongelma alkoholin kanssa, kaikki ajattelevat automaattisesti joka päivä ryyppäävää paatunutta alkoholistia, joka on päivät läpeensä niin kännissä ettei edes sängystä ylös pääse ja töihin kykene. Alkoholin ongelmakäyttö on kuitenkin hyvin subjektiivinen ja henkilökohtainen kokemus. Joku saattaa kokeilla juomista kerran ja todeta, että käyttäytyy niin huonosti, ettei halua tehdä sitä enää. Joku juo vain kerran vuodessa mutta liikaa, joku ei ikinä ylitä riskirajoja vaikka joisi usein, mutta käyttö aiheuttaa riitoja, rahanmenoa, huonoa käytöstä, ahdistuneisuutta jne. Mielestäni ongelma alkoholin kanssa on jokaisen henkilökohtainen kokemus, eikä välttämättä liity käyttömääriin millään lailla. Toki, joku saattaa käyttää runsaastikin ja ylittää riskirajat jatkuvasti, eikä näe siinä itse mitään ongelmaa, vaikka käyttö onkin haitallista. Jos itse kokee, että pitäisi vähentää tai olla juomatta koska aina tulee jotain pahaa mieltä tai terveyshaittaa, asiaa kannattaa tarkastella itsensä kanssa. Joskus myös joku läheinen saattaa esittää huolensa ja silloin se on hänen kokemus, ja myös silloin on hyvä pysähtyä aiheen äärelle. Kertajuomisen riskiraja on naisilla 5-6 annosta ja miehillä 6-7 annosta. Eli naisilla vajaa viinipullo ja miehillä kokonainen ja olut päälle. Tähän väliin vielä huomio, että alkoholismi on ihan eri asia kuin mahdollinen alkoholin haitallinen- tai ongelmakäyttö.

Alkoholin on tarkoitus rentouttaa tunnelmaa ja sen kanssa juhliminen kuuluu olla hallittua, hauskaa ja iloista. Juhlissa kuuluu pitää hauskaa kavereiden kesken ja illasta jäädä kivoja muistoja. Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon ja lisää mm. dopamiinin, endorfiinin ja testosteronin tuotantoa. Sen takia siitä tulee niin hyvä fiilis. Sen takia myös mielenterveysongelmiin tai esimerkiksi neuroepätyypillisyyteen juodaan paljon herkemmin ja näissä tapauksissa siihen jää myös herkemmin koukkuun. Oma alkoholinkäyttöni nuoruuden pöllöilyjen ja opiskeluajan jälkeen on rajoittunut viikonloppuihin, lomiin, juhliin ja joihinkin tiettyihin tilanteisiin, joista on tullut lähinnä tapa. Eli reilut pari kuukautta juomatta ei tarkoita, että olen aikaisemminkaan ollut humalassa 24/7/365.

Itse koen, että olen ottanut alkoholin avuksi alusta asti selvitäkseni vaikeista tunnetiloista, ahdistuksesta tai joistain sosiaalisista tilanteista. Omalla kohdallani lapsuus on henkisesti ollut jokseenkin rankka ja alkoholin käyttö on ainakin osittain siitä syystä alkanut aikaisin. Aivot ja niiden hermoradat ovat kehittyneet niin, että alkoholi on ratkaisu ongelmiin, vaikka eihän sitä silloin tietysti ymmärtänyt. Jossain vaiheessa ymmärsin, että apukeino ei ole ainakaan minulle oikea, koska siitä tulee vain entistä pahempi mieli sen jälkeen kun juhlat ovat ohi. Endorfiinit ja dopamiinitasot ovat tiposen tiessään, ahdistaa ja masentaa. Jos alkoholia otetaan vaikeisiin tunnetiloihin tai rohkaisuksi selvitä keskusteluista esimerkiksi parisuhteessa, tilanteet voivat myös helposti kärjistyä.

Alkoholin käytöstä tulee helposti ja huomaamatta tapa, vaikka sitä ei käyttäisikään paljon. Alkoholi on monelle meistä usein joko palkinto tai lohdutus. Jotkut palkitsevat itsensä hyvistä urheilusuorituksista. Joskus sitä hakee motivaatiota siivoukseen, pihatöihin, remonttiin, hakee lisärentoutusta saunan jälkeen, rankan työviikon jälkeen tarvitsee nollausta ja mitä näitä nyt on. Viikonloppuriennoistakin tulee helposti tapa ja miellyttämishaluiselle ihmiselle ei:n sanominen on lähes mahdotonta. Sen opettelu on ollut myös aika ahdistavaa, mutta välttämätöntä. Jossain vaiheessa ihminen vain unohtaa miksi alkoholia edes käyttää, jos sitä on ikinä oikeastaan edes ajatellut.

Huolestuin omasta alkoholin käytöstäni ensimmäistä kertaa joskus päälle parikymppisenä, koska menoja oli paljon, jotkut niistä alkoivat venymään yhä useammin aamuihin asti ja arkisin koulut ja työt alkoivat käymään raskaiksi. Opiskelun, sen aikaisten töiden ja kaveripiirin vuoksi musta tuntui, että tunsin kaupungista joka ikisen baarityöntekijän, baarien kanta-asiakkaat (olinhan itsekin aika monen baarin kantis), ja olin kylillä lähes joka viikonloppu. Meno oli villiä tosin kaikilla, joten en ollut mikään poikkeus. En siinäkään, että vuorotöistä baariin saatettiin lähteä suoraan ja töihin tai salitenttiin olemattomien unien jälkeen. Silloin asia oli helppo laittaa vielä nuoruuden ja sen piikkiin, että muutkin tekivät niin. Pitäähän tässä elää.

Aika samoja aikoja kokeilin myös huumeita. Olen itseasiassa aina ollut hyvin huumeiden vastainen ja olin aina kieltäytynyt vaikka niitä tarjottiin usein. En myöskään pidä sanasta kokeilu, koska käyttökertoja oli enemmän kuin yksi. Joka tapauksessa käytän sanaa "kokeilu" selventääkseni ehkä jonkun ajatuksia siitä, millä tasolla se on koskaan ollut. Joskus parin kympin korvilla mulla oli joku vaihe, että halusin kokeilla. Käyttö oli muutamissa kerroissa, aina kavereilta ja vain viihteellä ollessa, enkä ikinä olisi suostunut laittamaan omia rahojani siihen. Näin jälkikäteen ajateltuna, en edes tiedä teinkö sen vain kuuluakseni porukkaan vai oliko se oire jostain traumasta vai jostain muusta, mutta en kokenut kuitenkaan saavani asiasta mitään irti ja se jäi sitten siihen. Luojan kiitos.

Vaikka omalla kohdallani alkoholin käyttö onkin rajoittunut yleensä viikonloppuihin ja lomiin, huomasin, että en saa siitä irti enää oikeastaan mitään. Se ei vaan yksinkertaisesti ole enää kivaa ja jälkikelat illoista ovat henkisesti liian raskaita, vaikka mitään ei olisikaan tapahtunut. Tai no ehkä vähän myötähäpeää aiheuttavaa käytöstä ja rahan menoa. Usein käytettynä alkoholin sietokyky kasvaa ja määrät ylittävät helpommin riskirajat, jolloin siis kaikki muukin riskikäyttäytyminen kasvaa. Väsymys ja aivosumu pilaavat kaiken vapaa-ajan, kroppa on kuiva eikä mitään jaksa. Eikä meistä kukaan ole tullut tänne nuortumaan ja uskallan väittää kaikkien puolesta, että kyllä se yksikin kerta alkaa tuntua kropassa jossain vaiheessa.

En halua olla mikään moraalinvartija muiden alkoholin käytössä, eikä mulla siihen mitään varaa olisikaan. En väitä että kaikkien tulisi tuntea syyllisyyttä jos ottaa muutaman viikonloppuisin tai edes silloin tällöin, siitä vaan. Jos asia omalla kohdalla kuitenkaan yhtään mietityttää, suosittelen hetkeksi pysähtymään ja pohtia omaa käyttöä ja sen taustoja, määriä ja terveysvaikutuksia.