Miten lopetuksen alusta selviää?

Juomisen lopettaminen saattaa silti olla vaikeaa vaikka juominen olisikin keskittynyt enemmän viikonloppuihin tai juhliin. Varsinkin jos on bilettänyt paljon ja käyttänyt alkoholia suuria määriä vähän huomaamattaankin, niin psyykkiset vieroitusoireet saattavat yllättää. Alkoholin fyysiset vieroitusoireet lienevät kaikille alkoholia koskaan käyttäneelle tuttuja. Krapula ei paljon kysele, että oletko ongelmakäyttäjä vai et, joitakin se vain haluaa kohdella vähän huonommin kuin toisia. Jotkut saattavat jopa jättää alkoholin pelkästään krapulan rajuuden vuoksi.

Mun ongelma alkoholin suhteen on ollut omasta mielestäni aina enemmän psyykkisellä tasolla. Olen lapsesta asti oppinut, että alkoholin kanssa elämä on kivempaa ja se auttaa käsittelemään vaikeita tunteita. Mulla on tämä kaava ollut elämässä alusta asti niin pielessä, että en edes tajunnut mitä olen koko ikäni tehnyt, ennen kuin jouduin käsittelemään ensimmäiset paskat tunteet ilman alkoholia.

Mulla lopettaminen kävi sinänsä helposti, että olin todella väsynyt juomiseen ja bilettämiseen, eikä se ollut enää kivaa. Heti kun kalenterissa oli viikonloppuisin vihdoin pelkkää tyhjää, jotenkin vaan tiesin, että tästä paussista tulee tavallista pitempi ja nyt pitää muutenkin vähän rauhoittua. Aloin heti ensimmäisestä päivästä alkaen kuuntelemaan juomisen lopettamiseen liittyviä podcasteja ja äänikirjoja. Sain niistä kannustusta omalle päätökselleni, tukea siihen että en ole ainoa, vinkkejä miten selvitä vaikeimman yli ja jotain ihmeellistä voimaa. Muiden kokemusten kuuleminen ja lukeminen oli todella voimaannuttavaa ja kannustavaa. Mieliala alkoi nousta ehkä ensimmäisen viikon jälkeen, parin viikon jälkeen henkinen olo oli jo ihan jees. Olin heti ensimmäisen kuukauden aikana pari kertaa kipeänä, joten se vähän vei iloa mun pinkistä pilvestä, mutta kipeydetkin tuntuivat jotenkin helpommilta.

Varoitus: kun on koko ikänsä oppinut käsittelemään vaikeat asiat ja tunteet ryyppäämällä, niin vaikeat asiat juomisen lopettamisen jälkeen tuntuvatkin sitten helvetin paljon vaikeammilta. Alkoholi ei ole enää nostattamassa mielialaa eikä viemässä suurinta terää pois vitutukselta tai ahdistukselta, vaan sun täytyy kyetä käsittelemään tää elämä ilman sitä. En halua pelotella, mutta on hyvä tiedostaa, että ikävien tunteiden kanssa selvinpäin oleminen saattaa olla vaikeaa ja alkoholia tekee todella paljon mieli. Onneksi olin saanut asiasta varoituksen itsekin, niin pystyin olla kompastumatta tähän.

Mulla sattui parin ensimmäisen kuukauden aikana pari aika epätavallista ja ahdistavaa tilannetta. Vitutti, harmitti, itketti, suretti ja teki mieli vetää perseet. Tässä kohtaa vasta ymmärsin kaavan, jota olin koko elämäni ajan noudattanut. Ensimmäisellä kerralla päässäni syttyi suorastaan valonheitin ja ymmärsin, että olen käsitellyt kaikki pahat asiat elämässäni juomalla. Ja niitähän valitettavasti riittää. Juominen oli mun reaktio isän kuolemaan, veljen kuolemaan, kaikkien muidenkin läheisten ja ystävien kuolemiin, sekä kaikkeen paskaan mitä olin saanut toksisista ihmissuhteista. Joka kerta kun mut jätettiin yksin kotiin ja väitettiin, että lähdetään kavereiden kanssa juhlimaan, mä join. Join, koska pelkäsin ja samalla tiesin, että vielä aamu kymmeneltäkin toisen puhelin sanoo "numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä".

Kun menin tämän oivalluksen jälkeen seuraavan kerran terapiaan, kerroin innoissani tästä ahaa-elämyksestä. Silloin kerroin sielläkin vasta ensimmäisen kerran kuinka nuorena olen oikeasti aloittanut juomisen ja miksi luulen että se on tapahtunut. Joitain asioita vain häpeää ja välttää niin paljon, että siinä voi mennä aika kauan ennen kuin niitä kehtaa myöntää edes itselleen. Aika kauas sain minäkin tulla, että pystyin ihan rehellisesti sanomaan, että miten alusta saakka mulla on ollut tämä homma todella pielessä.

Kun sulle ensimmäisen kerran juomisen lopettamisen jälkeen tulee vastaan joku ikävä tilanne, siihen on hyvä olla varautunut. Kannattaa tiedostaa, että todennäköisesti silloin tekee mieli juoda ja jotain pitää keksiä, että siitä pääsee yli. Mulla toimii liikunta, äänikirjat ja musiikki. Mitä rajumpaa liikuntaa, sitä parempi. Mitä raskaampaa ja vulgaarimpaa musiikkia kuuntelen, sitä parempi. Mitä rouheammat jazz improvisaatiosetit saan soitettua, sitä parempi. Näihin saa purettua kaikki perkeleet mitä sitten ikinä keksiikään. Liikunta ja musiikki lisäksi nostaa dopamiini- ja endorfiinitasoja, eli niitä samoja mielihyvähormoneja mitä alkoholikin nostaa, niin näistä tulee kyllä oikeastikin parempi mieli. Äänikirjat toimii paremmin sitten siihen vakuutteluun, että olen ihan oikealla tiellä.

Muista siis tehdä oma backup suunnitelma paskojen päivien varalle. Varaudu myös siihen, että juomista korvaavan toiminnan lisäksi juomatta oleminen näissä tilanteissa kysyy myös tahdonlujuutta. Silloin olisi myös hyvä, jos sinulla olisi joku luottohenkilö, kenelle myös voit myös purkaa pahaa fiilistä.

Tsemppiä seuraavaan selvään viikkoon! <3