Määrittämätön tauko alkoholista
Kun ikää tulee lisää, alkoholi vaikuttaa meihin voimakkaammin. Toleranssi kyllä kasvaa mitä enemmän alkoholia käyttää, mutta silti iän myötä toleranssi myös alenee mm. aineenvaihdunnan hidastuessa, eikä sitä itse välttämättä edes tajua, että se johtuu ikääntymisestä. Mulla itsellä alkoi jossain vaiheessa yksikin annos vaikuttamaan seuraavan yön uniin. Nukuin todella huonosti niinäkin viikonloppuina jolloin otin vain yhden tai kaksi. Maanantaina ei sitten ollutkaan mikään rentoutunut ja levännyt olo, vaikka juuri oli ollut pari päivää vapaalla.
Mun kohdalla alkoholiongelma on aina ollut enemmän psyykkinen kuin fyysinen; en koskaan ole pystynyt esimerkiksi ottamaan krapulaan mitään vettä vahvempaa ja kuten aikaisemmin on käynytkin ilmi, olen juonut käsitelläkseni ahdistavia tunteita ja traumoja. Mulle alkoi tulla myös aivan järkyttäviä morkkiksia. Morkkis tuli myös niistä parista annoksesta, koska nukuin huonosti. Mutta jos otin yhtään enempää tai lähdin radalle, maailmanloppu oli seuraavana päivänä käsillä vaikka mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan. Mietin toistolla iltaa päässäni, keitä olen nähnyt ja olenko heidän mielestä ollut liian humalassa, pankkitilille en yleensä uskaltanut katsoa ainakaan päivään tai kahteen. Mietin myös sitä pilalla olevaa vapaa-aikaa, jolloin tuskin jaksoi montaa kertaa sohvan ja jääkaapin väliä kulkea. Päässäni soi aika usein näinä päivinä Sini Sabotagen Levikset repee -biisistä kohta ”jos et kestä niit morkkiksii, niin pistä korkkis kii.” Niinpä. Hiton hyvä neuvo.
Mun elämä ei ole oikeastaan missään vaiheessa ollut kovin helppoa, mutta muutaman viime vuoden aikana siinä on tapahtunut paljon isoja muutoksia. Poikkeuksena tällä kertaa kaikki muutokset ovat olleet koko ajan parempaan päin, mutta se on vaatinut aivan yli-inhimillisiä ponnisteluja. Olen käynyt todella ylikierroksilla ja elänyt ihan valtavassa stressissä viime loppuvuoteen asti. Tiesin, että kun stressi helpottaa, elämä alkaa myös helpottamaan, mutta tiesin myös että silloin ihminen yleensä väsyy. En kuitenkaan jostain syystä ymmärtänyt, että jos lähden viikonloppuna kavereiden kanssa kylille, se ei ole tilanteen nollaamista ja rentoutumista, vaan se pahentaa asiaa. Olin haalinut itselleni toki rakkaitakin harrastuksia, opiskelin, kaikesta huolimatta jaksoin ja jaksoin olla hyväkin työssäni ja vielä piti ihmissuhteitakin ylläpitää. Huomasin, että olen edelleen maailman surkein sanomaan ei.
Olin niin väsynyt ihan kaikkeen, että en jaksanut edes yrittää laittaa stoppia millekään, vaan menin autopilotilla eteenpäin, hoidin kaikki menot mihin olin lupautunut, enkä yrittänytkään olla juomatta tapahtumissa vaikka tiesin, että olen seuraavana päivänä vielä väsyneempi. Ajattelin aina, että kunhan sunnuntaisin saa pari tuntia olla, niin se riittää. No ei riittänyt.
Mä vaan yksinkertaisesti paloin loppuun. Jaksoin edelleen käydä töissä, mutta se oli aikalailla ainoa asia mihin pystyin musiikin harrastamisen lisäksi. Tajusin että jos jatkan samaa rataa, missaan koko pointin tästä elämästä ja pahimmassa tapauksessa missaan loput elämästä ennemmin kuin myöhemmin.
Tajusin, että en halua viettää mun kaikkea vapaa-aikaani miellyttääkseni muita ihmisiä ja juosta tapahtumissa joissa en halua. Ihanaa toki että mun ystävät haluaa mua nähdä, mutta me voidaan tehdä se muulloinkin kuin viikonloppuiltaisin baarissa tai muuten vaan juomassa. En myöskään halua, että mun kroppa (ja naama) alkaa krakaamaan ennen kuin ehdin edes 40 täyttää. En myöskään halua, että ihmiset puhuu. Ainakaan sen takia, että missä baarissa mut on tällä kertaa nähty. Muuten on hemmetin hyvä että puhutaan, koska mä ainakin olen ollut aika hiton yksin näiden ajatusten kanssa ja toivon, että ihmiset tulisi puhumaan tästä mulle myös suoraan.
Alkoholiongelma ei tarkoita, ettei ihminen pysty asioihin tai että käyttäisi jumalattomia määriä päivittäin. Mutta helvetin yksinäistä sen kanssa on, koska sä luulet olevasti ainoa kuka pohtii ja ajattelee sitä ja se hävettää.
Muun muassa tän takia mä olen nyt määrittämättömän mittaisella tauolla, ja se on paras päätös hetkeen mitä oon itseni takia tehnyt.
